Ljubljana maraton.

[Pete]

Tosiaan Ljubljana maraton - DNF. Ensimmäinen laatuaan elämässä koskaan millään matkalla, nythän se sitten tuli koettua. Eli ruokamyrkytykseen homma kaatui ja oma epäily vielä siten, että Helsingin päässä lentokentältä tämä kurimus tuli salaattilihasämpylän muodossa. Eli tavallaan omat koirat purivat, vaikka myyjä huonoa suomea puhuikin..

Joka tapauksessa niin kävi, että starttiaamuna su n. klo.07.00 paikallista talviaikaa herättyäni tuntui outoa kivistystä alavatsalla, joka jo herätti epäilyä pahimmasta, mutta pakko oli toivoa parasta. Puurot sun muut naamariin ja starttia odottelemaan, keli oli aamulla viileä (ehkä +5-6C) eli täydellinen juoksusää tuloksen tekoon ja muutenkin. Kuitenkin pian selvisi, että startti tulisi olemaan vain muodollisuus, sen verran paskat fiilikset alkoivat olla. 30min ennen starttia puin juoksukamat päälle ja sen verran jo tosiaan antautumisen merkkejä oli ilmassa, että FMR:n sotisopaa ei kehdannut enää pukea päälle. Eli ennätystavoite oli hurahtanut hetkessä muutaman välitavoitteen kautta ajatukseen "josko maaliin saakka"-tavoitteeksi.

Hoipuin 300-400m hotellilta starttialueelle, missä olikin järkyttävä kaaos päällä. En ollut siis ainoa, joka ei ollut tajunnut, kuinka lähtöryhmiin ryhmittäydytään. Puolimaraton lähti samaan aikaan, joten ryysis oli kova. Joka tapauksessa muutaman epätoivoisen hetken jälkeen alkoi tajuamaan, että edellisen päivän starttialue oli purettu kokonaan ja se olikin koskenut vain lasten juoksuja - joita muuten meni koko päivän - ja koko starttialue oli uusittu eli pakitettu samaa katua pitkin muutama 100m taaksepäin.

Kun sitten jossain vaiheessa pääsin lähtökarsinaan, joka taisi olla 3.10-3.25 ryhmän taitekohta, niin olo oli ihmeen hyvä pienen adrenaliinipuustin jäljiltä ja jopa heräsi pieni ajatus, että josko tästä ihan sitten jonkinlainen juoksupäivä tulisi. No, hyvin pian startin jälkeen nämä ajatukset kaikkosivat ja ennen 3km:n täyttymistä olin jo melko varma keskeytyksestä. Kun ensimmäisellä juoma-asemalla 5km:n kohdalla noin 0,5dl:n vesiannos täytti mahaa kuin olisi juonut vähintään litran lomolla, oli selvää, ettei siihen mahaan enää geelit uppoaisi. Onneksi oli katsonut pari kohtaa, missä leikin voisi heittää kesken ja ensimmäinen kohta olikin sitten 7,5km:n kohdalla, missä maraton reitti kääntyi omille teilleen, mutta aamun 10km:n kisareitti meni suoraa ja vieläpä suoraan keskustaan.

Olihan se tyly tunne. Numero irti ja geeli ensimmäiseen roskakoriin. Kävelin 2,5km:n matkan marssivauhtia hotellille ja onneksi olin ottanut kännykän mukaan - mitä en ollut koskaan ennen maroilla kantanut - ja soitin vaimolle, ettei kannata kauaa ainakaan kökkiä puolivälin taminoissa, missä sovittiin. Pääsin siis kämpille ja kun menin suihkuun, olinkin jo melkoisessa horkassa. (kuumekin nousi) 3h meni peiton alla kärvistellessä (maha oli kipeä !) kunnes alkoi laatta lentämään. Tuntui kuin olisi oksentanut nesteitä monta litraa ja olo oli sanalla sanoen - h-i-r-v-i-t-t-ä-v-ä.

Koko pettymys ja ketutus kaikissa karmeuksissaan valkeni vasta eilen kun olo alkoi helpottamaan. Sen verran kuitenkin jo jalka nousi, että vaimon mukana raahauduin Bled-järvelle ja siellä olleen linnan päälle. Paluumatkalla mietin, että kun 2014 juoksin 4 maraa ja viime vuonna 3, jäänee HCM tämän vuoden ainoaksi.