olikin ilmoittautua maratonille. 90%:n varmuudella olin päättänyt kurvata puolivälissä autolle ja ajaa suorilla kotiin. Etenkin näin siis kun sääennuste huolestuttavasti ennusti jo puoleenpäivään +20C, lähes pilvettömältä taivaalta. No, aamu oli vielä viileä (+13C) ja maalialue mukavan varjoinen mäntyjen lomassa. Startti oli rauhallinen, 1km 4.47 ja homma tuntui yllättävän hyvältä. Valmistautuminenhan oli kisaan täydellinen; viikkoa aiemmin 30km enkka vauhtia 5.05-km ja 3pv. ennen 3x2000m keskiarvolla 7.50. Eli siis tätä kisaan ei oltu edes tarkoitettu juostavan kokonaan - Puolimaraton siis maratonvauhdilla.
15km 1.10, puoliväli 1.38.45 ja 30km 2.20.30 eli kaikki väliajat uran ranging-II aikoja. Vähän lähdin toiselle lenkille "fifti-sixti" tunnelmilla, mutta kun jalat olivat kerrankin hyvät, niin otin riskin. Juuri ennen 29km:n juoma-asemaa alkoi vasemman jalan päkiään sattumaan aika ilkeästi ja siihen ei oikein auttanut vaikka askelsi jalan ulkosyrjällä tai sisäsyrjällä tai millään. Kipu oli jo aika ilkeä kun jatkoin matkaa juoma-asemalta, mutta ei mitään verrattuna minuutin päästä kun astuin tiensyrjässä olevan musan päälle. Tämän jälkeen kipu siirtyi nimettömän varpaaseen ja se kasvoi nopeasti potenssiin sata ja ennen 32km:n kohtaa oli jo ensimmäisen kerran tien poskessa avaamassa tossua ja hieromassa jalkaa. Tämä auttoi vähän, vaikka tuskaistahan meno jo oli. Kuitenkin tässä vaiheessa vielä elättelin toiveita 3.30 alituksesta.
No, pari kilometriä myöhemmin erässä taajaman poikasessa astui samalla jalalla kävyn päälle, tässä vaiheessa alkoi jo vähän potuttaan. Henkisesti luovutin siinä vaiheessa, mielessä vain maaliin selviytyminen tavalla tai toisella. Kun taksiakaan ei näkynyt, matka jatkui. Toiseksi viimeisellä juoma-asemalla nautittu suolakurkku aiheuttikin sitten vielä pienen pahoinvoinnin mahan pohjalle ja matka jatkui uuden vaivan kera. Ennen viimeistä juoma-asemaa olin jo istunut tienposkessa ilman tossua ja hieronut kipeää jalkaa kolmasti. Viimeisellä 4-5km:lla tämä tapahtui vielä kerran eli jalan hierontaan tuhraantui vähintään 4-5min yhteensä. No, ihan lopussa kun yritti sinnitellä jotain hölkkävauhtia. alkoi sisäreidet kramppaileen huolestuttavasti ja silloin ensimmäistä kertaa tajusi helteenkin vaikutuksen - Tosin siinä vaiheessa iski ihme tuulen puuska ja alkoi satamaan vettä.
Ei mitään hätää, maalissa paistoi jo aurinko. Maalissa alkoi sitten vähitellen tajuamaan, että olipa tyhmä veto. Tyhmästä päästä yleensä kärsii koko ruumis, kuten nytkin. Huittisten ABC:llä kotimatka viivästyi puolella tunnilla kun makasin ruohikolla oksennuksen velloessa. Vaimokin totesi, että nyt on kyllä huono olo kun ei suklaa pingviinituuttikaan maistunut. Aikani kerättyäni rohkeutta, laatta alkoi lentää ja mm. suolakurkut palautetiin takaisin. Sittenhän olo petraantui nopeasti ja loppukotimatka sujui kuin tanssi.
Tämän kaiken kurimuksen keskellä kuitenkin hyvä tunne siitä, että hyvällä säällä, hyvällä reitillä, hyvänä päivänä alle 3.20 kunnossa ollaan. Kunhan vaan sellainen päivä osuisi.