Askeettisin paikka, missä koskaan olen vuorokauden juoksua juossut. Reitti asfalttia 500 m suuntaansa ja toinen takaisin, moottoritie suht vieressä, pienen pieni nousu yhdessä kohtaa, piikkilanka-aitaa maisemana...Toki kuulin siitä jo aiemmin, enkä asettanut muuta tavoitetta kuin pysyä radalla loppuun asti. Kokemuksena siis hyvä! Erikoinen kisa myös siksi, että lähtö klo 17.00, yö tulikin nopeasti, eikä mitään väsymystä sen vuoksi ollutkaan. Keli oli yöllä tosi sateinen, sain rakkoja märistä sukista ja niiden "itsehoitamiseen" tuhraantui aikaa samoin kuin sisäwc-käynteihin, portaat ylös ja parin käytävän päähän.. Kelloa ei ollut missään, ekan kerran katsoin km-kertymää 12h kohdalla, 94 km. Huonoin puoliväli ever. No, aamu alkoi sarastaa ja jatkoin samaa etenemistä. Ainoat suomalaiset Petri ja Aku lähtivät pois, joten hiukan piti skarpata ilman yhtäkään tuttua kasvoa.. Aurinko paistoi ja tuuli jonkun verran, välillä puuskittain, mutta oli juuri bueno ulkoilukeli. Kaikki eväät piti olla omasta takaa, Cola (laimennettu) oli ainoa, jota huoltopöydästä uskalsi ottaa. Piti vain huolehtia siitä, että otti energiaa säännöllisesti. Sen verran hidasta etenemistä oli itsellä takana, että ajatus vielä kulki. Kuitenkin jalkapöydät turpoivat neulansilmäkäännöksistä johtuen ?? niin paljon, että katsoin parhaimmakseni lähteä suihkuun 16.15. Silti olen tyytyväinen niinkin laihaan tulokseen kuin 181 km, koska jäi fiilikset vielä juosta näitä lisää. Kunhan on kunnon puitteet ja huoltaja messissä
.Pari kantapääoppia tässä on sentään opittu: Määräviikon jälkeen kuuntele kroppaa, palautuminen kestää tod. näk. kauemmin kuin kalenterista katsottuna. Ed. kisaan en ollut vielä palautunut...Älä ikinä ota mallia muiden määristä, jokaisella on eri limiitit ja samoilla määrillä joku juoksee pitkälle, joku toinen taas ei