E24h 2017

[jyrku]

Pieni rapsa kun vielä jotain muistaa.

Kaksi kertaa olin aiemmin yrittänyt E24h:lla. Eka kerta ihan tutustumista 2010 ja toinen 2011 loppui noin 14 tunnin kohdalla ja kävelin loppu ajan.
Piti vielä kerran kokeilla kun kunto tuntui hyvältä ja olisi mukava saada kolmen SM:n putki. Maraton M50, 100 km ja 24 h.
Suomen ennätys M50 sarjassakin hieman kiinnosti.

Tossuvalinta oli hieman hankala. Olin jo pari vuotta sitten hankkinut Asicsen Kienseit. Mutta ne tuntuivat testissä tosi raskailta. Eivätkä rullanneet hyvin. Aikaa ei ollut hankkia uusia tossuja, eikä ollut varmuutta edes mitkä olisi hyvät. Päätin lähteä kisaan GT-2000:lla ja vaihtaa raskaan Kinseit myöhemmin.
Kisa lähti odotetusti. 3 tunnin jälkeen kuitenkin alkoi jo etureisissä tuntua, mikä kyllä huolestutti. No kyllä etureidet vähitellen puutuivat, eikä niihin kauheesti kiinnittänyt huomiota. Vatsa oli hieman ruikulilla lähes koko kisan. Pieni huono olo. Vessassa piti käydä melko useasti. Ainakin 4 kertaa. Se hieman helpotti, mutta nesteet tuli paljon läpi. Juomiseen piti panostaa kunnolla. Seurasin ajankulusi kierrosaikoja. Nopeimmat oli 1:59. Paskareissun kierrosaika 2:56. Ajattelinkin yrittää Hyppölän Teron haastetta saada hitain kierros paremmaksi kuin 3:10. No eihän se onnistunut. Aivan vahingossa yksi kierros 7 tunnin paikkeilla meni yli, joten sekin hauskuus loppui.
Kinseit vaihdoin jalkaan noin 4 tunnin kohdalla.
12 tunnin kohdalla olin vielä aikataulussa ja lähes 125km oli kasassa. Etureidet tosin huonossa jamassa. Tanskalainen meni menojaan, onneksi, ei tullut mieleenkään haastaa häntä. Ainut toivo että hän sippaa lopussa. Toisesta sijasta, Suomen mestaruudesta ja jopa M50 SE:stä vielä haaveilin yöllä.
Aamuyöllä noin kello 5 päätin luopua 240km ja M50 SE:n tavoittelusta. Ei onnistu tässä rutikuivassa ilmassa, kivikovassa alustassa, ripulivatsalla.
Guaranaa otin vasta aamuyöstä. En huomannut suurempaa vaikutusta. Sitten yritin kylmää ja märkää pyyhettä pään päälle. Ja sehän toimi. Rätti mahdollisimman paljon naaman eteen, niin hengitysilmakin kostui. Vauhtia sain aina lisättyä kun käytin pyyhettä. Tosin jossain vaiheessa pyyhe pään päällä alkoi ärsyttämäänkin, joten välillä oli hyvä juosta ilman sitä.
Keskityin kisassa siis SM:n saavuttamiseen ja ilmoitin sen myös hienolle ja äänekkäälle huollolle. Tomi sai välillä hurjan vauhdin päälle ja huollestuin saako minut kiinni. Eroa oli kuitenkin yli 10 km, joten suurta hätää ei viimeisellä 6 tunnilla ollut. Tarkkailin tilannetta...
Huutelin Tomille, että älä viitsi pakottaa mua juoksemaan. Ajattelin kävellä viimeiset pari tuntia ja syödä herkkuja huollosta.
Ystävämme Hietsu yleisessä huollossa ilmoitti että venäläinen oli enää 4 kierroksen päässä ja juoksee lujaa. Oli enää tunti aikaa.
Ajattelin aikaisemmin että reilu 220 km riittää, ja Sepollekin sanoin että en juokse 230km rikki, koska en halua rikkoja jalkojani enempää.
Päässä kuitenkin napsahti se kilpailuvietti, mikä pisti juoksemaan viimeisen tunnin ja taistelemaan kakkossijasta kokonaiskilpailussa. Venäläinen Tampel ohitti mut ja siinä katselimme toisiamme. Tiesimme tilanteen että tiukaksi menee. Tampel päästi minut vetämään ja hieman irtikin (eroa oli silloin ehkä 3 kierrosta). Sitten Tampel tuli takaa hurjaa vauhtia. En pysynyt perässä. Tampellin nopeimmat kierrokset oli 1:44 ja mä pääsin vain 1:59. No jos tiukka paikka oisi tullut niin varmasti lähelle samaa olisin pystynyt.
Pystyin hallitsemaan tilanteen loppuun asti ja eroksi venäläiseen jäi reilu kierros.

Kisan jälkeen piti mennä tsekkaamaan ensiapuun ukkovarvas. Se oli jo aikaisessa vaiheessa kisaa saanut sen verran hiertymää, että oli verestä paksuna. Muita mainittavia rakkoja ei ollut. Nesteen oli aika vähissä ripuloinnin vuoksi, joten huoltajamme päätti viedä meidät ensiapuun tippapullon päähän. Litra pistettiin suoraan suoneen.
24h ei ole mielestäni mun laji. Ei ainakaan sisätiloissa. Tämä saa olla viimeinen E24h.
Jalat on vielä 3 päivän jälkeen tosi huonot. Ehkä ei mitään suurempia vammoja kuitenkaan.
Kiitos hyvälle huollolle ! Pasi ja Päivi hoitivat hommat hienosti, vaikka mulla ei ollut mitään huoltosuunnitelmaa. Fiiliksen mukaan otin mitä sattui.
Tripla tuli. M50 SM, 100km SM, 24h SM. Tosin tämä viimeinen meni eri vuodelle, mutta puolen vuoden sisään. Ja lisäsi 100 km M50 maailmanmestaruus.
Vuoden ultrajuoksija valinnassa "jäin" neljänneksi. Joku ehkä mättää, kun ei suomenmestari ja maailmanmestari yllä kolmen parhaan ultrajuoksija joukkoon. Arvostelulaji... mestaruuksia ei arvosteta.