Paikat konnossa ja kunto nousussa

[JRi]

Korkataanpa tämäkin aihealue, kun veteraanikynnys tuli ylitettyä heti vuodenvaihteen jälkeen.

Mitenkäs te kokeneemmat veteraanit saatte pidettyä paikat kunnossa ja kunnon nousussa yhtäaikaa. (Voivat muutkin tietäväiset tietysti kommentoida)

Itselläni on viime vuosina homma mennyt sille mallille, että vähänkin jos yrittää treenata vanhaan malliin "urheilijamaisesti", iskee joku tauti, pettää jalka, kipeytyy käsi tai pistää oudosti milloin minnekin. Tätäkö se sitten on jatkossa?

Kaiken maailman pilleripurkkeja on pikkuhiljaa ilmestynyt keittiöön mikron päälle ja omien vanhempien kanssa puhelinkeskustelut ovat menneet sille mallille, että luurin molemmissa päissä kilvan kehutaan kummalla on paikat enempi kipeinä tai mitä uusia vammoja/tauteja on nyt ilmestynyt. Siihen kun vielä lisää jäkikasvun korvatulehduskierteet ja atooppiset ihot jne, niin ulkopuolisen silmin voisi homma näyttää olevan jo melko kurjalla mallilla.

Oma luonto vain ei anna periksi - hyvin menee, kovempaa pitäisi vain päästä ja vanhanajan hyvä kunto kaivettua esiin - mutta miten tehdä se ilman vammoja?

[alle3h]

No minä en koskaan ole treenannut "urheilijamaisesti", kun juoksuharrastus alkoi sohvalta. Mitään en siis ole näin vanhana ja raihnaisena menettänyt vaan kaikki tuloskehitys on plussaa entiseen. Jotenkin tuntuu, että mulla raja tulee vastaan maratonvauhdissa 4:30/km ja ½-maravauhdissa 4:10/km. Jos treenaa pyrkimyksenä kovempi vauhti, paikat hajoaa. Itsekin kuulisin mielelläni paikkansa kunnossa pitäneiltä, miten se onnistuu.

[jyrku]

Malttia, huoltoa, lepoa... harjoituksen laatua pitää parantaa ei määrää.
Minusta veteraanille riittää juoksua max 100km viikossa ja 1-2 totaalista lepopäivää. Tietenkin on kovin yksilöllistä missä vaiheessa kenenkin kroppa ei enää kestä.