100K World Championships, Los Alcazares 27.11.2016

[jyrku]

Tavoite oli 4:20 /km eli 7h20min ja haastaa maailman paras yli 50 vuotias 100 km juoksija saksan Michael Sommer.
Edellisen päivän testit radalla antoi huolta tossuvalinnalle. Aamun kosteus kovilla rantalaatoituksilla ei sopinut mun DS-Trainereille. Lipsuttelua oli juoksu rantalaatoilla, jota oli n. 30% matkasta.
Ei rata aivan tasainenkaan ollut. Oli loivaa nousua ja laskua. Yksi terävämpi pudotus alas ja käännös oikeaan, jossa piti hieman hidastaa.
Pari muutakin tiukkaa kurvia oli 10 km kierroksella. Winschotenin rata on mielestäni nopeampi.
Kilpakumppanien seuranta radalla on tosin hyvä. Kahteen kertaan reitilla tullaan vastaan ja voi hyvin seurata edessä ja takana tulevien vauhtia.
Lämpötila oli aamulla ihanteellinen 11 astetta eikä tuulestakaan ollut haittaa. Läpötila tosin nousi 18 asteeseen ja yksi kunnon sadekuuro (n. 40 min) kasteli parin kierroksen ajaksi rantalaatoituksen ja teki pari suurta vesilammikkoa.

Alun lähdin mielestäni maltilla, hieman liian kovaa aluksi, kuten aina, mutta äkkiä sain tasattua vauhdin tavoitteen mukaiseksi.
Etsin Sommeria, mutta yllätyksekseni juoksinkin hänen edellä. Olin suunnitellut asian aivan toisin päin ja nyt piti keksiä toinen keino voittaa kisa. Onneksi tosiaan oli helppo seurata takana tulevia. Siinä sitten moikkailtiin pari kertaa kierroksen aikana Sommersin ja toisen kovan kisakumppanin Belgian Mertensin kanssa. Johdin siis sarjaani alusta asti.
Tarkoitus oli juosta tätä tavoitevauhtia 60km ja yrittää sitten lisätä vauhtia. Jospa se lannistaisi Sommersin. Niimpä kiihdytin vauhtia kun 60 km täyttyi ja jaksoin pitää sitä n 16 km avg n 4:08 /km. Tomi ja pari Norskia oli mukavasti kiinniotettavissa ja se motivoi pitämään tuota vauhtia.
Äkkiä ei Sommersia enää näkynytkään perässäni. Mutta matkaa oli vielä paljon. Veto kyllä otti voimille ja loput 24 km eivät olleet helppoja. Nyt piti vain varmistaa voitto ja ennätysjuoksu. En keksinyt mitään lisämotivaatiota, miksi juosta kovempaa. Maailman kärkituloksen muistin olevan jotain 7:15, mutta mitä merkitystä sillä oikeesti olisi ... ajattelin.
Pelkäsin jalkojen kramppaavan tai jotain sattuvan. Oikea pohje hieman merkkejä antoikin.
Vältin lopussa riskejä ja varmistelin hieman, ettei hyvä kisa mene lopussa pipariksi. Mutta kyllä maalissa silti olin puhki.
Viimeinen kymppi hitain 4:37 /km.
Melko kova sadekuuro tuli vetoni lopussa n. 70 km kohdalla. Se myös hidasti. Kerran tossut kastui aivan kunnolla, kun ei päässyt kiertämään isoa vesilätäkköä.
Hieman vähillä energioilla taisi taas mennä. Mutta olihan tankattu ja syöty hyvin monta päivää. 4 geeliä ja 2 guaranaa urkkajuomien lisäksi. Yksi appelsiini. 2 suolatabua.
Aivan ihanteellisissa olosuhteissa en pidä mahdottomana juosta jopa 7:10, mutta empä tiedä tuleeko tilaisuutta tai löytyykö motivaatioita.

[Lehti]

Paljon onnea hienosta juoksusta! Se on helppoa kun sen osaa, vai miten se meni.. IAU:n kultamiltalia kyllä kelpaa katsella ja muistella vanhempana kuinka hyvässä kunnossa sitä on ollut viisikymppisenä ! Ja täytyyhän maailmanmestarin kahvitilaisuus pitää. Oliskohan 10.12. tai 11.12. Monitoimitalolla varteenotettavia vaihtoehtoja?

[Hansio]

100 km MM-kisoissa uusi Suomen ennätys 6:46:16 eli 4:03 min/km keskivauhtia.
Kympin väliajat 39:22, 38:58, 38:57, 39:18, 39:30, 40:25, 41:10, 42:22, 43:34, 42:40. Puoliskot 3.16.05 ja 3.30.11.

Tavoitteena kisaan oli lähteä 4 min/km vauhtia ja toivoa, ettei tulisi lopussa pahaa kanttausta. Haaveissa oli myös Anssi Raittilan SE:n 6:56:49 alitus vuodelta 2006. Alussa takareisissä selkeästi tuntui vielä Portugalin kisa 4 viikon takaa. Ekan kympin jälkeen kone lähti kuitenkin toimimaan ja jouksu kulki vaikka jalat jäykät olivatkin. Samaan vauhtiin osui sopivasti muitakin pohjoismaalaisia (Jonas Buud, Fritjof Fagerlund, Elov Olsson, Didrik Hermanssen). Enemmän ja vähemmän mentiinkin porukassa 50 km asti. Alkuvauhti oli ehkä aavistuksen liian reipasta itselle, mutta houkutus jäädä hyvään porukkaan taistelemaan sijoituksista oli liian suuri. Vauhti porukassa oli kuitenkin sopivaa ja kun ei itse tarvinnut huolehtia vauhdinpidosta matka sujui kuin siivillä. 50 km väliaika olikin 3:16:05, eli melkein 4 min oli jo hyvää 4 min/km vauhtiin.

50 km kohdilla vauhti alkoi jo painamaan ja oli pakko tiputtaa vauhtia ja toisaalta tuon 4 min edun turvin tiesin, että toiselle puoliskolle riittäisi n. 4:20 vauhti SE aikaan. 60 km eteenpäin vauhti ei kuitenkaan tipahtanut niin paljoa kuin pelkäsin, vaan pystyin juoksemaan loppuun asti. Vaikeat kilometrit olivat 70-90 km välillä, jossa etureisissä alkoi jo matkanteko painamaan ja vauhti hieman uupumaan. Toinen puolikas meni kuitenkin sen suuremmitta ongelmitta aikaan 3:30:11. Viimeisellä kympillä taas jaksoi hieman enemmän puristaa kun oli kamppailua sijoituksista muiden pohjoismaalaisten kanssa. Elov paineli viimeisen 15 km sellaista lentoa,ettei vauhtiin ollut mitään asiaa, mutta Fritjofin ja Hermanseniin ei jäänyt kuin n. 1 min eroa, jonka olisi voinut saada kiinni, jos olisi ollut vielä lopussa jalkoja jäljellä:) Vaikka top ten sijoitus jäi 2 min päähän aikaan olen todella tyytyväinen. Tavoite oli päästä lähelle 6:55 aikaa, joten mentiin 10 min alle tavoiteen ja 20 min alle oman enkan.

[jyrku]

Paljon onnea hienosta juoksusta! Se on helppoa kun sen osaa, vai miten se meni.. IAU:n kultamiltalia kyllä kelpaa katsella ja muistella vanhempana kuinka hyvässä kunnossa sitä on ollut viisikymppisenä ! Ja täytyyhän maailmanmestarin kahvitilaisuus pitää. Oliskohan 10.12. tai 11.12. Monitoimitalolla varteenotettavia vaihtoehtoja?

WMA:n kultamitalia voi tulla katsomassa ja ainakin kahvit tarjoan su 11.12. klo 12 jälkeen Littoisten monitoimitalolla.
Heti jumpan jälkeen. Ei tarvitse välttämättä jumppaan osallistua.
Kymmenessä vuodessa maailmanmestariksi.
Tervetuloa kaikki !

[tomi 3:25]

100 km noin 7.32. Ensimmäinen puolisko meni noin 3:31 aikaan eli toinen puolisko meni reippaasti hitaammin. Lähdin juoksemaan noin 4:10 - 4:15 min/km vauhtia ja sitä jaksoi ihan mukavasti jonnekin puoleen väliin asti. Jossain 60 - 70 km välissä vauhti alkoi hieman tipahtamaan ja viimeiset 30 km tuli melkein kävelyvauhtia. Ajattelin, että vauhti olisi voinut olla parempaakin, kun pari Etelä-Afrikan kaveria, jotka menivät sijoilla 3 ja 4, eivät saaneet mua kierroksella kiinni, vaikka eroa meillä ei ollut kuin vajaa kilometri. Vaikka oma kisa ei mennytkään niin kuin olin ajatellut, niin onneksi muilla joukkueen juoksijoilla tossu nousi hienosti. Erityisesti tietenkin Henrilla ja Jyrkillä sekä naisten puolella Riitalla.