...mietteitä ja ajatuksia motivaatiosta ja muustakin...
Tuo kimppalenkkeily on yksi parhaista mikä tuo hommaan mielenkiintoa, kun voi turista. Aina se ei vaan onnistu, itsellä ainakin todella harvoin. Pitäisi varmaan liittyä "virallisesti" johonkin pk-seudun seuraan ja käydä yhteistreeneissä tai huudella netistä treeniseuraa, mutta aika hankalaa. Pakko painaa yksin, seurana frwd w600 ja joskus radio.
Olen miettinyt useampaan kertaan, mikä kestävyysjuoksussa viehättää tai miksi sitä tulee jatkettua. seuraavassa plussia ja miinuksia mitkä puoltavat ja mitkä eivät niin paljon puolla
+ yleisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito. kestävyysjuoksun (ei liian rankkana) on todettu olevan yksi tehokkaimmista terveyttä edistävistä liikuntamuodoista, niin fyysisesti kuin henkisesti. nimenomaan säännöllisenä!
+ edelliseen viitaten: endorfiinit, noradrenaliini, pirteys ja jaksaminen, ajatuksen juoksu, yleinen skarppaus, parempi uni, kovempi psyyke, parempi vastustuskyky flunssille ym. pöpöille jnejnejne.. näitä vain haluaa, niihin jää koukkuun
+ itsensä haastaminen ja voittaminen sekä kehittyminen ja palkitsevuus. ihminen on luonnostaan proaktiivinen olento, noh, eivät aivan kaikki, mutta suurin osa. laji kun laji, yleensä halutaan paremmiksi
+ kehittyminen ja sen seuranta helppoa. on tullut kaikenlaisia välineitä ja nettiyhteisöjä, joiden kautta tutustuu piirin porukkaan -> uusia tovereita. yhteisöllisyys. FMR on siitä bueno esimerkki
+ halpa harrastus, ei juuri välineisiin, aikaan tai paikkaan sidottu. oma päätösvalta, saa suunnitella treenit, kilpailut ja tähtäimet
+ kilpailut. ehdoton suola. näitä on nykyään enemmän kuin sieniä sateella, jokaiselle jotakin. järjestelyt toimii ja aina saa ylimääräistä boostia viivalle vrt. treenit yksin. juoksutapahtumat ovat elämyksiä. ja mikä parasta, viimeiset pari vuotta on ollut havaittavissa jonkinlaista "juoksubuumia", massatapahtumat ja niiden markkinointi kansan tietouteen ovat onnistuneet
+ kuntoilu on veressä. kun joskus aloitat, tuskin pääset koskaan kokonaan eroon. mikä on vain positiivista. elämä on parasta huumetta, mutta kuntoilu on vielä parempaa
jos olet samaa mieltä kahdesta tai useammasta, ao. miinuksia ei tarvi juuri miettiä
- perhe, ystävät, muu toiminta vähemmälle. sinänsä huono, koska kaikki tekeminen vie aikaa. on vaan valintoja mitä tehdään, treenaamisen plussat voittaa monta muuta ajankäytön kohdetta. ellei jää liian koukkuun ja käytä kaiken vapaa-ajan raviin ja sitten on puolikuollut kun pitäisi tehdä muuta
- loukkaantumisriski. missäpä lajissa ei olisi? rasitusvammat ovat usein ohimeneviä eivätkä vaikuta muuhun elämään, ellei paina ylikuntoon ja piippuun itseään
- motivaation katoaminen jos ei ala kehitystä näkymään / ei ole aikaa. tähän on helppo lääke. mieti mitä haluat juoksulta, mitä siltä tavoittelet, suunnittele sen mukaan. jotkut haluavat kokoajan ennätyksiä, toiset vain ulkoilla. useimmat jotain siltä väliltä. jos ei ehdi 150km viikossa vaikka haluasi, ei pidä masentua. jokainen 5km hölkkä on eteenpäin.
pakko tunnustaa, että nykypäivän urbaani, kiireinen, ylitöitä painava perheellinen, ei aina polulle kerkeä. tai vaan jaksa. osittain lasken itseni tähän joukkoon. lisäksi monista ihmisistä on tullut mukavuuden haluisia, laiskoja, tekniikkakeskeisiä, kapitalistisia materialisteja. en koe kuuluvani tähän joukkoon.
kuulen usein kysymyksiä ja lausahduksia, että oletko hullu kun juokset, pakenetko jotain pahaa tai epämukavaa, miten sinä jaksat, oletpa reipas, onko lääkitys kohdillaan, mikset tee jotain ihmisten hommaa, mikset tee jotain fiksua, onko tylsä elämä, luuletko olevasi parempi ihminen, haetko huomiota tai kunnioitusta sillä... nämä herättävät kummastusta ja myös hilpeyttä. jotkut sanovat, että mitä järkeä touhussa on kun et ole huippu etkä voita kisoja ja palkintoja. tai saa siitä rahaa. mistä moiset ajatukset kumpuavat, ken tietää.. hämmentävää. haistakoot kukkanen. nuorena kun harrasti yleisurheilua, vain harvat kapinalliset, urheilun vihaajat heittelivät moisia. muuten kannustettiin ja homma oli normaalia. se oli sitä aikaa, kun netti ja kännykätkin olivat jotain uutta. silloin osattiin liikkua ja harrastaa. silloin kyseltiin ovelta ovelle, lähdettekö pelaamaan tai salille. ei tarvinut motivaatiota hakea. aina lähdettiin. nykyään jotkut ovat myös kiittäneet, aikuisiässä, kun olen saanut kannustettua heidät aloittamaan lenkkeilyn ja osan myös lopettamaan tupakoinnin samalla. he ovat kuin uusia ihmisiä. myös he tuovat motivaatiota omaan tekemiseen.
Summa summarun, tossua jalkaan ja baanalle, kisakausi on jo ovella